108 Raunioresidenssi: nousee päivä, laskee päivä

| tammi 19, 2018 | Blogi | 0 Kommenttia

Ah – nukuin kuin tukki! Villasukat, verkkarit, pitkähihainen paita ja makuupussi toimivat moitteettomasti, ja aamulla oli todella levännyt ja raikas olo, vaikka heräsimmekin laukauksiin. Meitä oli informoitu naapurimme toimesta torstaisista metsästyspäivistä, jolloin paikalliset ampuivat lintuja ja “mustia sikoja”. Kömmin parvelta alakertaan, lisäsin puita kamiinaan ja vettä sen päälle lämpiämään. Toiveissa oli saada aamukahvia, mutta sitä oli odotettava tovi. Aamupalaksi olimme hankkineet paikallisesta marketista hedelmiä, leipää ja juustoa. Voi, miten hyvältä avokado ja greippi maistuivatkaan! Ja miten uskomattomalta tuntui nauttia se terassilla uuteen päivään heräilevän luonnon keskeltä! Istuimme hiljaa ja silmäilimme ympäristöä – mitä tuleva päivä toisikaan tullessaan? Ainakin siivoamista, polttopuiden tekoa ja lisää siivoamista. Muutamia akuuteimpia tarvehankintojakin olisi tehtävä.

Oma reviiri

Naapurimme Leslie oli muistutellut ahkeraan paikan erityispiirteestä, joka ehdottomasti oli Täydellinen Rauha. Ympäristö todella oli hiljainen; päivisin ei näkynyt ristinsielua eikä iltaisin kuulunut kuin puissa hiljalleen suhiseva tuulenvire. Kissojen maailmassa oli toisin; Kumppari koitti ahkerasti pitää iltaisin pimeässä kiiluvat silmäparit loitolla kumealla “murinallaan” ja päivisin tähysti pihan leikkimökin katolla valmiina yllättävien hyökkaysten varalta. Naapurissa nimittäin asusteli 15 kissa-, 4 koira- ja 1 hevoskaveria.

Varustelua

Edellisenä päivänä olimme käyneet viereisen kylän marketissa ja rautakaupassa hakemassa siivoustarvikkeita, viiniä, kirveen, kynttilöitä, hyönteismyrkkyä ja vesipannun. Naapurimme Leslie lainasi 2 lautasta, haarukat ja veitset, makuupussin, pienen patjan sekä vesitonkkia. Vettä haimme 50 metrin päässä sijaitsevalta luonnonsuojelualueen lähteeltä. Näillä varusteilla pärjäsimme hyvin ensimmäisen yön, mutta tavoitteena oli saada mahdollisimman pian pysyväisratkaisu nukkumaparvelle patjoineen ja vuodevaatteineen.

Suuntasimme siis aamupalan jälkeen Loulén kaupungin uuteen, lokakuussa 2017 avattuun, kauppakeskukseen, josta hankimme patjan, peitot ja tyynyt, liinavaatteet, keittiötekstiilejä, uusia kalsareita, lämpimät sisätossut sekä lisää kynttilöitä. Niitä palaisi paljon ympäristöstä keräillyissä lasipulloissa ja muurien pielissä. Seuraavana päivänä hankintalistalla oli kaasua lieteen, sirppi, teippiä ja ruuvimeisseli. Kartoitimme myös aurinkopaneelien hintoja käyttösähkölle.

Vuorokautta rytmitti luonnon valo. Päivät kuluivat tarpeiden haussa sekä siivoten, “viidakkoa” raivaten ja polttopuita tehden. Pimeän tullen istuskelimme viinilasillisen äärellä joko terassilla tähtitaivasta ihaillen tai sisällä kamiinan edessä, kynttilän valossa fiilistellen. Illalla uni tuli aikailematta, ja uuteen aamuun oli helppo herätä.

Heti ikävä

Vaikka kuinka sydän pakahtui kaikesta, mitä ympärillään koki, näki, haistoi ja maistoi, muutamaa asiaa koto-Suomesta tuli heti ikävä. Fiskars – kaikki Fiskars. Sakset, vesuri, oksaleikkurit, kirves ja saha! Myrskylyhdyt – niitä ei täällä ole, tai jos on, maksavat maltaita. Tiskiharja – paikallinen versio ei mahdu juomalasiin… Suihku – sitä mahdollisuutta ei ilman juoksevaa vettä ole.

Lähdin siis kätevänä tyttönä googlaamaan lähimailla sijaitsevia mahdollisuuksia suihkutteluun (ja ehkä hyvällä onnella saunotteluunkin). Lähetin sähköpostia erääseen lähelläsijaitsevaan majoituspaikkaan. Seuraavana päivänä sain tiedusteluuni vastauksena tekstiviestin, joka mullisti täysin käsitykseni kotikylästämme Querençasta…

Arkistot

Vastaanota ilmoituksia sähköpostiisi uusista blogipostauksista

Email *

Pin It on Pinterest

Share This