Päivät residenssillä lipuvat touhuillessa ja kevään tuloa ihmetellen. Tarpeelliset tavarat alkaa olla hankittu, ja arki sen myötä hieman helpottunut. On kalusteita istumiseen ja nukkumiseen sekä välineitä ruoan valmistukseen ja sen nauttimiseen. Kauniiden asioiden vaalijana olen kiinnittänyt erityistä huomiota tavaroiden hankkimispaikkoihin ja menetelmiin. Kaikki kalusteet ja astiat ovat second handia, ja jos kaunista ei meinaa löytyä, niin ollaan sitten ilman, kunnes sopivaa vastaan sattuu. Tavaratalon valikoimista ei tänne haarukoita ja lusikoita valkata!

Antiikkia Loulésta

Teimme pienen köpöttelyreissun Louléen, joka tarjosi varsin antoisan päivän kauppahalleineen ja kirppislöytöineen. Kaupunki osoittautui myös hauskaksi sekoitukseksi erilaisia juttuja, ja oli mielenkiintoista havainnoida, kuinka villapipoiset torimyyjät, kulmahousuiset toimistotyöläiset ja moottoripyöräkerhon kokoontumisajot sopivat hienosti samaan katukuvaan.

Ensimmäiseen, kaikkea kaasuletkun pätkistä posliinin keräilyeriin myyvään antiikki-autotalliin törmäsimme sattumalta ohi ajaessamme. Suurten ovien edessä hyljätyn näköisenä seisoskeleva vanha Singer pisti silmään, ja luulinkin ensin, että sen on joku siihen jättänyt ihan minua varten. Soitin kuitenkin ovessaolevaan puhelinnumeroon ennenkuin aloin tunkea aarretta Polon peräkonttiin. Luuriin vastasi sujuvasti portugalia puhuva miekkonen… Kun vihdoin saatiin tallin ovet auki, meinasin seota. Täällähän voisi viettää vaikka kokonaisen päivän aarteiden keskellä! Lopulta mukaan lähti olkkarin matto, suuri peili, muutama lautanen sekä vanha öljylamppu. Hinnat olivat siedettäviä ja ostokokemus kokonaisuudessan elämyksellinen ja viihdyttävä.

Toisesta antiikkiliikkeestä löysimme keittiön pöydän sekä 180 cm perhevuoteeksi kelpaavan sängynrungon, jonka päätimme maalata oikean sävyiseksi. Tässä liikkeessä kaupanteko sai yllättävän käänteen, sillä kävi ilmi, että omistaja onkin oman kylän poikia! Tämä noin seitsemissäkymmenissään porskutteleva, 45 vuotta elämästään skotlannissa viettänyt, seudun kovin kaupparatsu sai myyntipuheillaan hymyn huulille, ja nyt tiedämme, keneen ottaa yhteyttä, kun tarvitsee – öö – ihan mitä vaan! Ja kun vielä tarjoutui itse kuskaamaan tavarat kätevästi kotiovellemme saakka, oli loppujenkin kyläläisten tietoon saatettu, missä tämä suomiperhe majaansa pitää. Kyllä Rosan kahvilassa nyt puheenaihetta piisaa. En tiedä kenen kaverin moottorisahakin meille päätyi 40 eurolla…

Kolmannesta antiikkiliikkeestä löytyi laatikollinen astioita ja ruokailuvälineitä. Kauniita kauniita, erilaisia viinilaseja ja -karahvi sekä kaupan päälle söpö koristepeili, joka oitis löysi paikkansa keittiön seinältä.

Second Hand -business

Käytetyn tavaran kauppa käy täällä kuumana, ja väliin mahtuu lukematon määrä käsiä, jotka odottavat osuuttaan kauppahinnasta. Kotiinkuljetuksenkin auliin tarjoutumisen salaisuus paljastui hiljalleen, kun kuulimme, että tavaraa ei voi kuskata ilman poliisille kelpaavaa kuittia. Ja kuittiahan näistä ostoksista ei meille tarjottu. Omanaan pitivät busineksen varjolla, kunnes tavara oli konkreettisesti uuteen paikkaan kulkeutunut. Hintahaarukka antiikkiliikkeiden välillä ei varsinaisesti suuria vaihdellut, mutta alkoipa se oikea käypä hintakin paljastua, mitä syvemmälle businekseen sukelsimme.

Todellisia kirpputoreja oli alkuun vaikea paikantaa, mutta pienen tiedustelukierroksen jälkeen niitäkin alkoi löytyä. Kun vaan osasi avata suunsa. Parin liikkeen koluamisen jälkeen meillä olikin sitten jo arsenaali kasassa; vaatekaappi, lipasto, keittiön valaisin, olohuoneen pöytä ja -liinoja sekä kultareunuksiset kissanruokakupit. Kyllä nyt kelpasi.

Varsinaiset aarteet tittidittidii

Kiinnijäämisen vaarasta adrenaliininsa imevä pieni seikkailijakin on nostanut vahvasti päätään, ja ympäristökylien roskalavat ja autiotalot on koluttu niissä mahdollisesti lojuvien tuunattavien aarteiden varalta. Hauskaa ja käyttökelpoista “jätettä” on löytynyt myös oman pihapiirin ikivanhoilta kaatopaikoilta, joita on ahkerasti tongittu ja siistitty. Takapihalta kaivettu, vanha ruostunut kerrossängyn pääty sai uuden elämän vaatenaulakkona, puisesta tuolinrämästä tuli yrttiteline ja rautaisesta lukkopesästä kynttilälyhty. Puulaatikot, pullot ja hevosenkengät toimivat koristerekvisiittana tai askartelumateriaalina ja ruosteiset maalipurkit taimien juurruttamisastioina.

Siitä tehdään, mitä käsillä on. Tämä TEHDAS 108:n olemassaolon mahdollistajana alusta saakka toiminut ideologia toimii hyvin siis myös täällä Portugalissa.

Vielä olisi hakusessa keittiön kaapit ja sitten saa kaupoissa juoksentelu loppua vähäksi aikaa. Loput kalusteet on nimittäin suunniteltu tehtäväksi DIY -meiningillä, sillä epätasaisille seinille, koloihin ja vinoihin nurkkiin on vaikeaa istuttaa mitään valmista. Mieleen piirtyy erilaisia toteutusvaihtoehtoja rahdin mukanaan tuomille musiikkivehkeille tarkoitetusta kiintokalustehyllystä, olohuoneen nurkan löhöilylaverista sekä rappusten alle sopivasta “viinikellarista”. Vielä tarvitsisi myös lisää hyllyjä keittiöön ja makuuhuoneeseen, komeroita sekä tikkaat parvelle. Hmm – näihin kuviin, näihin tunnelmiin…

Arkistot

Vastaanota ilmoituksia sähköpostiisi uusista blogipostauksista

Email *

Pin It on Pinterest

Share This